Ulkona vaan pakkanen laskee, mutta villakoiria pitää silti trimmata! Niinpä otin heti kättelyssä tämän päivän jobiksi Ellen trimmaamisen. Homma alkoi noin tunnin kestäneellä selvittelyllä, koska Elle on aloittanut muodostamaan mukavaa pientä solmutakkua ympäriinsä (=juoksut lähestymässä?), jonka jälkeen pesin, föönäsin ja taas selvittelin peikkotytön. Karvaa olikin taas suoristettuna enemmän kuin laki sallii! Varsinaisen trimmaamisen avuksi kaivoin sähköpostista Tiinan viime kerran jälkeen muokkaamat kuvat ja sanalliset ohjeet. Ja eikun saksimaan!

Nyt otinkin sitten reilummalla kädellä selvästi, esim lantiota kevensin enemmän, samoin lyhensin palloa mahan alta sekä eturinnasta. Tyttönen pieneni kerrasta :). Mutta mutta.... nyt tekee mieli itkeä. Joku asia ei ihan mätsää, ja mieli tekee laittaa ellelle iso villapaita päälle ulkoilun ajaksi, ettei kukaan nää lopputulosta... Sanotaanko näin, että sitten kun Tiina tulee käymään, niin PELASTA, MITÄ PELASTETTAVISSA ON!!!! Näinä itsekritiikin hetkinä sitä vaan miettii, että miksi koskaan valitsinkaan trimmattavan rodun... Mutta sitten yritin ajatella, että vain leikkaamalla oppii. Eli pakko vaan leikata, että joskus tulisi hyvä tulos. Karva on onneksi erittäin uusiutuva luonnnonvara :) Ja uusiutumiseen asti toivotaan pakkasten jatkuvan, jotta villapaita voi pysyä tiukasti päällä!

Uuden vuoden alkajaisiksi oen saanut myös oikein motivaatiopuuskan Ellen koulutuksen suhteen! Tie tottelevaisuusvalioksi- kirja on kovassa käytössä, ja niitä oppeja hiukan soveltaen ollaan opeteltu jo kaikenlaista. Nyt tietysti neuvomista vähän haittaa, kun en voi käyttää ääntä laisinkaan (ääni meni siis flunssan seurauksena maanantaina, eikä ole vieläkään palautunut), mutta sitten funtsin, että eleitähän koira parhaiten lukee. Ja ihme kumma! Kyllä alkaa perusasennotkin niin nätisti luonnistua, kun en ole itse vaan siinä sönköttämässä sitä "sivua" joka väliin :)

Uusi vuosi toi uudet kujeet myös agilityharrastuksen saralla. Opiskelujen ollessa kohtuullisen hyvällä mallilla ja kestäessä enää noin vuoden, rupesin tekemään tiedusteluja palatakseni rakkaan kotiseurani riveihin jo tänä vuonna. Vastausta ei ole vielä kuulunut, joten ei siitä sen enempää, mutta reissuamistahan se vähän lisää teettäisi... Hoh, mutta sen olen valmis satsaamaan sen edestä, että kehityn taas agilityssa ja ennen kaikkea alan taas nauttimaan siitä!!!